Alepa-lähiruokakauppa

Toni

"Mennään keilaa ja safkaa vaikka?"
*Ehdottaa keksimättä mitään muuta ja katselee Camillaa hymyillen.*
"Sulle muuten kävi paremmin joku pastelli tukka.."

Camilla

"Kuulostaa ihan kivalta. Sit voisit vaik tulla mun luo glögille tai jotai."
*Ehdottaa, katsellen Tonia hymyillen ja laskee katseensa alas.*
"Ai kävi vai? Eiks se ollu liian kesänen?"

Toni

"Nyt sä oot ihan tavallisen näkönen tyttö vaan."
*Selittää Camillalle, tuon pastellihiusten tuodessa sill8in jotain räväkkyyttä naisen ulkonäkööm.*
"Jos se on terästettyy glögii nii mikä jottei."

Camilla

"Ehkä mä seuraavaks värjäänki kirkkaanvihreiks ja leikkaan irokeesin? Sit ei ois nii tavallista."
*Vitsailee ja nyökkää huvittuneena Tonille.*
"Joo voishan sen terästää."

Toni

"Joo tottakai, ja sun porukat tykkkäis kovin."
*Vinoilee Camillalle, suunnaten korinsa kanssa kassojen suunnalle.*
"Nonii, ja onks pipariikin tarjolla?"
*Heittää Camillalle, katsoen tuota samalla merkitsevästi suoraaan silmiin.*

Camilla

"Sanon viel et Toni yllytti."
*Naurahtaa, mennessään miehen kanssa kassoille päin. Katsoo sitten tätä silmiin kuullessaan tuon sanat, yrittäen vastustaa miestä, mutta tuntee niin voimakasta vetoa tätä kohtaan.*
"Saattais olla."

Toni

"Nii mun piikkii vaan kaikki viel..."
*Sanoo ja lastaa samalla korinsa sisältöä liukuhihnalle, ja virnistää itsekseen kuullessaan naisen sanat.*
"Nii, se vois olla meidän pikku salaisuus, jota ei tartte ketoo sille hurrillekkaan."
*Sanoo iskien silmää Camillale.*

Camilla

"Nii..."
*Sanoo hiljaa, tietäen että päätti että on vain Tonin kanssa kaveri ja tietää että tekisi todella väärin Danielia kohtaan, mutta haluaa Tonia niin paljon.*

Toni

*Maksaa omat ostoksensa ja menee sen jälkeen pakkaamaan ostoksensa muovipussiin. Ja aikoen herrasmiesmäisesti pakata myös Camillan ostokset tuolle pussiin.*
No millos me vietetään aikaa?"

Camilla

*Saa laitettua omat ostoksensa hihnalle, maksaen ne sitten ja on mielissään Tonin herrasmiesmäisestä eleestä.*
"Mä ilmottelen sulle."
*Sanoo sitten muka salaperäisesti, ottaen ostoskassinsa Tonilta ja lähtee Alepasta.*

[[Meen, moi. ]]

Valtteri

*Kiertelee Alepassa, luvattuaan Helylle hakevansa vielä jotain viimeisiä ruokatarpeita huomista varten, aikoen viettää itsenäisyyspäivän kotona Helyn ja lasten kanssa. Keräilee tavaroita koriin, muistellen mitä Hely käski tämän ostaa.*

Jutta

*Jutta oli tullut Alepaan ostamaan jotain pientä naposteltavaa illaksi. Hän viettäisi iltaa ihan yksin, sillä hän oli vältellyt baareja nyt jonkin aikaa tietystä syystä. Hän ei muistanut kunnolla mitä Nooran kanssa oli käynyt, mutta naisen vierestä Jutta oli aamulla herännyt. Se tuntui kiusalliselta, vaikka oli hän sen jälkeen hengannut pari kertaa Nooran kanssa, tosin ilman suudelmia. Ei Jutta naisista pitänyt, se oli väärin. Mutta Noora ei ollutkaan niin ikävä tyyppi kuin Jutta oli aluksi luullut. Heillä oli ollut ihan mukava shoppailupäivä, vaikka varuillaan nainen oli aina Nooran seurassa. Jutta kulki eteenpäin kaupassa, ajatellen Nooraa niin kovasti ettei huomannut Valtteria johon törmäsi*
"Anteeksi.... oho, sinä!"
*Jutta hämmästyi, hänhän tunsi miehen. Siinä oli Valtteri, Jutan ensimmäinen kunnollinen ihastus vuosien takaa Oulusta. Se kenen kanssa oli aviomiestäkin petetty*

Valtteri

*Tuijottaa itseensä törmännyttä naista uskomatta silmiään, tunnistaen Jutan, naisen kenen kanssa tällä oli säpinää yhtenä kesänä kun työskenteli Oulussa hitsaajana, ennen kuin häipyi syksyllä sieltä Leville. Olikin melko ihastunut naiseen, sillä ihastuu harvoin ja harmistuikin kun Jutta palasi syksyllä Haapavedelle, eikä törmännyt tuohon sen jälkeen.*
"Jutta? Mitä sä täällä?"
*Kysyy hämillään ja vain tuijottaa tätä.*

Jutta

*Jutta ei tiennyt mitä vastata, sillä häntä hävetti niin kovin menneisyys. Hän oli vain häipynyt ilman selityksiä ja kieltänyt siskoaan kertomasta Valtterille totuutta. Nainen nielaisi pienesti ja hymyili sitten*
"Mä asun nykyään Helsingissä. Entäs sä?"
*Sanoo, tilanteen ollessa kiusallinen*

Valtteri

"No samoin."
*Naurahtaa vaikeasti, päätään pudistellen. Ei kaipaa enää Juttaa, sillä rakastaa Helyä, mutta on silti utelias tietämään miksi tuo häipyi mitään sanomatta, sillä luuli näillä menevän hyvin ja ajatteli että Jutta lähtee mukaansa Leville.*
"Nyt kun sä oot siinä nii sä kai voit kertoo et miks sä häivyit. Ei ollu mikää kiva yllätys."
*Mutisee, ikävöityään Juttaa kun tämä lähti, ajateltuaan silloin oikeasti että kohtasi erityisen naisen.*

Jutta

*Voi ei! Tietysti tuo kysymys johon Jutta ei halunnut vastata.*
"Se ei ollut sun syytä, enkä mä ikinä halunnut loukata sua. Mun perhe Haapavedellä vaan tarvitsi mua ja sullakin oli ne Levi-jutut. Ei se ois toiminut."
*Jutta sopersi pahoillaan, vaikka Valtterin jättäminen oli ollut vaikeaa. Hän vältteli miehen katsetta nolona mutta tuon näkeminen sai Jutan kaipaamaan tätä, joka ei tietenkään tiennyt Helystä*
"Tää ei oo oikee paikka jutella siitä. Miten sulla menee nykyään?"

Valtteri

"No kiva kun päätit kaiken mun puolesta."
*Suuttuu hieman, sillä olisi halunnut kuitenkin jutella asiasta ja olla Jutan tukena, jos tämän perhe tarvitsi tätä. Leppyy sitten kuitenkin kun Jutta kysyy nykyhetkestä, sillä mielestään toisaalta mennyt on mennyttä.*
"Mul menee iha jees. Mä teen edelleen välil hitsarin hommia mut Levi-keikat on nyt jääny. Mul on avovaimo ja tytär, Lumi."
*Selittää hymyillen, eikä voi olla näyttämättä kännykästään tytön kuvaa.*
"Vieläkö susta on tulossa lääkäri?"
*Kysyy jo hieman paremman tuulisena.*

Jutta

"Mä tiedän et ois pitänyt jutella sun kanssa mut mun perhe... se on vähän omanlainen tapaus. Eikä musta ois ollut mihinkään Leville. Mä oon niin pahoillani."
*Jutta sanoi katuen, vaikka olisi salaa halunnut seurata Valtteria vaikka maailman ääriin. Jutan hengitys salpautui, kun Valtteri kertoi avovaimosta ja lapsesta. Miksi se tuntui niin pahalta? Ehkä Jutta oli hetken ajatellut että heidän jälleennäkemisensä olisi ollut kohtalo*
"Ai. Söpö."
*Jutta henkäisi ja hädin tuskin vilkaisi kuvaa. Hän katsoi salaa Valtteria ja menneisyyden muistot vilisivät nopeasti hänen silmissään. Mies oli ollut ensimmäinen ja tähän asti ainoa kunnollinen juttu Jutan elämässä, jota kohtaan hän oli tuntenut. Jutta yritti koota itsensä ja yritti hymyillä, ainakin Valtteri oli leppynyt joten oikeaa syytä Haapavedelle häipymiseen ei kerrottaisi*
"Joo ainakin pitäis. Opiskelut on vaan niin kalliita et pitäis joku työ keksiä."
*Vanhemmat eivät enää tietenkään tukeneet opiskelua, kun Jutta oli häipynyt*

Valtteri

"Anna olla. Sen vaan piti mennä niin ja sitäpaitsi mä oon nii onnellinen Helyn ja lasten kans. Nii siis mun avovaimol on poika joka tuntuu kyl iha omalta. Onks sulla ketään?"
*Sanoo hymyillen, jaksamatta tapansa mukaan riidellä ja nyökkäileekin Jutan sanoille.*
"Etköhän sä jotain duunii löydä."

Jutta

*Valtterin sanat tuntuivat kuin puukon iskuilta rintaan. Eipä Jutta tosin uutta suhdetta hetkeen kaivannut, mutta oli ehkä pienen hetken elätellyt toiveita Valtterin suhteen*
"Ei mulla oo aikaa semmoselle. Opiskelut vie jo tarpeeks aikaa ja jos tosiaan se työ löytyis."
*Jutta naurahti huultaan purren. Hän pakottautui katsomaan Valtteria suoraan silmiin*
"Mut voitasko olla frendejä? Kerran kumpikin asutaan tääl päin."

Valtteri

"Joo, tietysti."
*Nyökkää hymyillen ja katselee hetken Juttaa, yrittäen samalla muistella mitä Hely käski tätä ostamaan ja nappaakin jonkun ruokatarvikkeen hyllystä.*

Äh pitää mennä moikka!

Tommi

*Kiertelee Alepassa ja lappaa koriin tavaroita, lähdettyään ruokaostoksille, eikä itsellään ole edes darraa, koska otti aika kohtuudella eilen, mistä on ylpeä.*

Mona

*Tulee Alepaan lenkkivaatteissa ja hiukset nutturalla sovittuaan Eliaksen kanssa että käy ostamassa jotain herkkuja samalla kun tulee lenkiltä. Suuntaakin suoraan herkkuhyllylle. Huomaa Tommin vähän matkan päässä, heiluttaen kättään miehelle.*
"Moikka!"

Tommi

*Jää katsomaan hetkeksi Monaa, yrittäen sitten olla asiallinen ja huomaakin, ettei tämän näkeminen enää tee niin pahaa.*
"Mooi. Hei muute, onnee skidist."
*Sanoo kohteliaasti, yrittäen hymyillä.*