Pehkonen & Heikkinen - Mona ja Elias

Elias

"En mä tiedä, ehkä sitä jännittää. Mut se oli iha asiallinen, eikä mitään tietenkään tapahtunu. Tytöt ilahtu tosi kovasti."
*Selittää, lepertäen samalla jotain Aatulle, huikaten tytöille onko näillä vielä nälkä, tyttöjen kieltäytyessä.*

Mona

"Mulla on vähän erilainen kuva siitä. Mut joo ihan sama, en jaksa puhua siitä."
*Sanoo matalalla äänellä Eliakselle niin etteivät tytöt kuule. Alkaa syöttämään Aatua ja juttelee pojalle samalla hymyillen iloisesti.*
"Onks sul huomen viel vapaata?"
*Nostaa katseensa Eliakseen, haluten vaihtaa puheenaiheen Heidistä muualle.*

Elias

"Okei, mut ei oikeesti huolta."
*Saoo hymyillen ja hipaisee Monan poskea, nyökäten sitten tämän sanoille.*
"Joo, onneks. Iha kauhee kiire ollu töis sen yhen jutun kans. Aina pitää olla menos."
*Selittää päätään pudistellen, oltuaan todella kiireinen viimeaikoina.*
"Meidän pitäs ottaa joku ilta ihan omaa aikaa. Joko perheen kesken leffaa tai sit ihan kahestaan."
*Virnistää.*

Mona

"Sit ainakin saadaan olla kahdestaan, jos se mutsi nyt tulee sillon parin viikon päästä. Se sano et voi olla lasten kans jos halutaan tehdä jotain."
*Selittää hymyillen Eliakselle, ottaen Aatulle jääkaapista hedelmäsoseen jälkiruoaksi ja alkaa lusikoimaan sitä pojalle.*
"Mitä sä olisit mieltä jos mä hakisin töitä?"
*Kysyy Eliakselta varovasti, sillä on jonkin aikaa miettinyt että haluaisi jo töihin ja mielestään Aatu on pian jo sopivan ikäinen päiväkotiin.*

Elias

"Hae vaan, se vois tehä ihan hyvää. Eiköhän Aatu pärjäis hoidossa."
*Nyökkää, silittäen hellästi pojan hiuksia ja käy sitten kutsumassa tytöt iltapalalle, alkaen tehdä näille voileipiä.*
"Ootsä jo jotain paikkaa katellu?"

Mona

"En vielä, meinasin et nyt rupeis ettii jotain. Voihan siin mennä aikaa ennen ku löytyy mitään."
*Sanoo, nousten pöydästä ja ottaa Aatun syöttötuolista syliinsä.*
"Pitäskö huomenna mennä hoploppiin tai jonnekkin? Voitas kysyy Helyä ja Valtteria mukaan."
*Ehdottaa, naureskellen kun tytöt innostuvat ajatuksesta heti ja alkavat suostuttelemaan isäänsä.*

Elias

*Katselee naureskellen tyttöjä näiden kuullessa Monan ehdotuksen ja katselee tahallaan muka mietteliäänä näitä ja naista.*
"Hmm mitenköhän ois? No tietenki voidaan mennä."
*Virnistää, tyttöjen innostuessa lisää ja katselee näitä päätään pudistaen.*
"Iina, ensin juodaan maitoa ja sitten vasta mehua."
*Sanoo, tytön mankuessa mehua samalla kun antaa näille leivät, tämän sitten lipsauttaessa miten äiti oli kiva kun teki eilen lettuja kun kävi täällä.*

Mona

*Hymyilee tytöille iloisena, kunnes vakavoituu kuullessaan, että Heidi oli tehnyt lettuja heidän luonaan. Mulkaisee Eliasta ja lähtee keittiöstä olohuoneeseen ja alkaa vaihtamaan Aatulle vaippaa sohvalla.*
"Äläs nyt mee karkuun."
*Sanoo lempeästi Aatulle, tuon yrittäessä lähteä juoksentelemaan ympäri olohuonetta.*

Elias

*Kiroaa mielessään Iinan lipsautusta, katsoen Monaa neuvottomana.*
"Syökää vaa, mä tuun sit antaa mehua."
*Sanoo tytöille ja seuraa Monaa olohuoneeseen.*
"Ei siin ollu mitään, se vaan halus vähän viettää aikaa tyttöjen kans. Sä teet parempia lettuja."
*Mielistelee Monaa, sillä ei haluaisi riidellä kun nämä viimeinkin ovat yhtäaikaa kotona.*

Mona

"Oot sä tosissas?"
*Tuijottaa Eliasta silmät pyöreänä ja pyörittelee päätään. Laskee Aatun lattialle ja katselee hetken tuon leikkimistä mietteliäänä.*
"Mä ymmärrän sen, että se haluaa nähdä tyttöjä.. Mutta mä en todellakaan hyväksy että se paistelee mun kotona jotain lettuja, ihanku se asuis täällä! Sillä on ollu mahdollisuus ottaa tytöt omaan kotiinsa, mutta kummasti se ei sovi. Hieman epäilyttävää."
*Paasaa Eliakselle, korottaen aluksi ääntään, kunnes tajuaa puhuaa hiljempaa etteivät tytöt kuule.*

Elias

"Okei mä en anna sen toistua."
*Puuskahtaa silmiään pyöräyttäen ja katselee Monaa.*
"No se asuu tyyliin sen siskon kans hoitojen ajan tai niin mä käsitin. En mä tiiä miks se ei tyttöjä ota sinne."
*Toteaa, istahtaen sitten sohvalle.*
"Ens kerralla mä voin sanoo et vie tytöt kaupunkiin tai muualle ku tänne."

Mona

"Sano, tai mä voin sanoo. Voin itseasiassa vaikka heti soittaa sille."
*Sanoo Eliakselle, tapittaen miestä silmiin. On melko kyllästynyt koko naiseen ja ei ole valmis olemaan tämän kanssa muuten tekemisissä kuin on pakko. Sillä pelkää, että Elias haikailee Heidin perään.*

Elias

"Rauhotu nyt. Mun puolesta koko akka sais painuu helvettiin mut mä siedän sitä tyttöjen takia ja jotenki mua kävi silti sääliks sen sairaus."
*Rauhoittelee Monaa, sillä on vieläkin Heidille vihainen tämän petoksesta. Vetää sitten naisen viereensä ja katsoo tätä silmiin.*
"Mä rakastan sua ja meidän perhettä. Rehellisesti sanoen sä oot ollu tytöille paljon parempi äiti ku Heidi viimeaikoina. Mä rakastan sua nii paljo et... meetsä mun kans naimisiin?"
*Kysyy yhtäkkiä, tarkoittaen sanojaan.*

Mona

"Ääh anteeks.. Tulee vaan niin epävarma olo aina kun se on käyny täällä."
*Huokaisee Eliakselle ja halaa miestä. Nieleskelee ihmeissään kuullessaan eliaksen kosinnan ja ei voi muuta kuin tuijottaa miestä hetken aikaa.*
"Tuli vähän äkkiä.. Mut, joo, mennään vaan naimisin!"
*Mumisee aluksi hämmennyksen takia mutta lämpenee kuitenkin asialle.*

Elias

"Mä ymmärrän... mut se ei astu enää jalallakaan tänne."
*Lupaa, ilahtuen sitten Monan sanoista ja katsoo tätä vain silmiin.*
"Oikeesti?"
*Kysyy, suudellen sitten naista onnellisena.*

Mona

"Joo, mut sä et arvaakkaan kuin kauan mulla menee suunnitella niitä häitä."
*Virnistää Eliakselle ja vastaa tuon suudelmaan, alkaen nauraa Aatun tullessa väliin hyppimään. Ottaa pojan halaukseensa ja katsoo Eliasta hymyillen.*
"Eihän meil oo mihinkää kiire."

Elias

"Mä veikkaan et Hely auttaa mielellään."
*Virnistää, suukottaen sitten Aatua ja katselee tätä sekä Monaa hymyillen.*
"Ei niin."
*Naurahtaa, liikuttuen jopa hieman ja pyyhkäisee silmäkulmaansa, ollen harvoin näin tunteellinen.*

Mona

"Voi sua hölmö.."
*Sanoo Eliakselle, liikuttuen itsekin huomatessaan miehen kyynelehtivän. Nostaa Aatun lattialle ja alkaa tämän kanssa rakentelemaan legoilla.*

[[Meen täältä ;]]

Mona

*Istuskelee olohuoneessa läppäri sylissään ja selaa asuntoilmoituksia, sillä jutteli Eliaksen kanssa isommasta asunnosta. Katselee välillä Aatun ja tyttöjen leikkimistä.*
"Tääl on kyl tosi ahdasta meille kaikille. Hitsi ku löytäs nopeesti jonkun asunnon."
*Huutelee Eliakselle keittiöön.*

Elias

"Niinpä!"
*Huikkaa Monalle, laittaessaan astioita tiskikoneeseen ja tulee hetken päästä olohuoneeseen, näiden juteltua isommasta asunnosta.*
"Löytyyks mitään?"
*Kysyy ja istuu Monan viereen, vilkaisten nopeasti lapsia hymyillen.*

Mona

"Vuokralla ei juurikaan oo. Myytäviä on kyl tosi paljon."
*Sanoo mietteliäänä selatessaan nettiä ja näyttää Eliakselle omakotitaloja joita on myynnissä.*
"Hieman hankalaa varmaan saada lainaa, kun mul ei oo vakituista työtä."
*Pohdiskelee ja onkin laittanut joitain työhakemuksia, muttei niistä ole vielä kuulunut mitään. Katselee hetken aikaa lapsia, miettien mahtaako Eliaksen tytöt jäädä näille lopullisesti asumaan.*
"Onks sul muuten ollu Heidin kans puhetta tost tyttöjen asumisesta? Siis mietin vaan et jos se kerran on tervehtyny, että mites sitten jatkossa.."

Elias

*Katselee omakotitaloa mietteliäänä, tietäen että itse saa ihan hyvää palkkaa ja isänsä varmasti suostuisi auttamaan, mutta ei ole varma kehtaisiko pyytää tältä lainaa, vaikka tuleekin tämän kanssa hyvin toimeen ja isänsä tykkää Monasta.*
"Entä jos mun faija lainais? Se suostuis iha varmasti ja mähän tienaan ihan hyvin, niin ei sille oo ongelma maksaa sit vähitellen takas. Mut sitä mä vaa mietin mitä se siitä tuumaa et sen poika ei saa aikaseks tienata tarpeeks rahaa itse, ku sen esikoinen on sentään huippujuristi."
*Selittää, sisarusten kilpailtua paljon nuorempana ja vieläkin, tietäen että isä lellii Rosaa eniten, joka tienaa todella hyvin, eikä haluaisi näyttää huonommalta kuin Rosa.*
"Heidi puhu jotain et se voi kyllä ottaa tytöt, kunhan se tietää et jääks se Helsinkiin vai palaako Lahteen. Ei kai tytöist oo ollu vaivaa?"
*Kysyy kulmiaan kohottaen.*

Mona

*Nyökyttelee Eliaksen sanoille, saaden itsekin mieleen vanhempansa ja on aivan varma että saisi heiltä rahallista apua, puhuttuaan heidän kanssaan joskus asiasta eikä se silloin ollut ajankohtainen.*
"Kyl munkin vanhemmat auttas varmasti, ne on joskus siit sanonukki."
*Kertoo Eliakselle ja jää miettimään ajatusta, eikä halua kuitenkaan hätiköidä asian suhteen. Pudistelee päätään Eliaksen viimeiselle kysymykselle.*
"Siis ei, ei tietenkään! Mutta mietin vaan, ku jos täs jotain pitkän tähtäimen suunnitelmia tehdään. Jos ne meidän kanssa muuttaa niin pitäähän se ottaa huomioon, että minkä kokosta taloa sit etsii."

Elias

"Kyllä me jotain keksitään."
*Sanoo ja suukottaa Monaa, innostuttuaan hieman omakotitalosta, sillä tuntee olevansa sen oikean kanssa, varsinkin kun on kosinut Monaa ja ajattelikin käydä sormusten ostossa heti kun ehtii.*
"Se on kyl totta. Kyllähän ne ainakin yöksi tulee, mut oon mä sitäkin miettiny et mitenköhän hyvä huoltaja Heidi on tollasen jälkeen mitä se on kokenu. Se mieskin jätti sen ja kaikkee."
*Toteaa, peläten että kaikki järkytti Heidiä liikaa, eikä tämä osaa huolehtia lapsista.*

Mona

"Mä voisin huomenna soittaa faijalle."
*Sanoo ja siirtää läppärin syrjään, ajatellen että taloja ehtii katsella sitten kun rahoitus on selvillä.*
"Emmä tiiä, en jaksa uskoo et se olis kauheesti sitä huoltajana muuttanu. Tosin eihän se oo nähny tyttöjä niin paljoa."
*Mietiskelee ja nappaa jalkoihinsa tulleen Aatun syliinsä ja silittelee väsynyttä poikaa.*